Kütan minagi innovatiivselt ja korstnapühkimisega näeb ka kasumi ära.
Üks välisarvamus ka , K- kirillitsas
http://www.pyromasse.ca/firing_ru.html
http://www.pyromasse.ca/ru_menu.html
Kellele K-versioon ei sobi, saab veel valida, aga eesti keelde tuleb oma pääga ikka ringi panna
http://www.pyromasse.ca/firing_e.html
http://www.pyromasse.ca/firing_f.html
Tulisijan käyttöohjeet
I. Vähäpäästöisyys
Suomalaisella puulämmityksellä on edessään
uusi tilanne, vastaisuudessa kaiken
toiminnan pitää olla vähäpäästöistä. Puulämmityksen
tulee ja se voi kuormittaa ympäristöä
vähemmän kuin muut lämmitystavat.
Meidän varaavan tulisijamme perusratkaisu
on erinomainen, siinä puu voidaan polttaa
ihannenopeudella palamisen ja päästöjen
kannalta. Lämpö voidaan sitten siirtää asuntoon
tulisijasta ihannenopeudella asukkaan
kannalta.
Päästötasoon vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät
ovat: polttoaineen kuivuus, käyttäjän
tottumukset ja tulisijan ilmanohjaus.
II. Polttoaine
Käytettävä puu on tärkeä tekijä, vaikka
puulajilla ei olekaan suurta merkitystä. Sen
sijaan pilkkeitten kuivuus on ratkaisevan
tärkeää. Palakoollakin on vaikutuksensa
lämmityksen eri vaiheissa. Tärkeää on
myös pilkkeitten käsittelyn helppous pilkkomispaikalta
tulisijaan.
Kasvavan puun kosteus vaihtelee eri vuodenaikoina.
Koivu on kuivimmillaan heinäelokuussa.
Paras ajankohta puun kaatoon
kuivumisen kannalta on kuitenkin maalishuhtikuussa,
jolloin puun kosteus on kohtuullista
ja pilkkeet ehtivät normaalikesänä
kuivaa ennen syksyn lämmityskautta. Puuta
ei tarvitse varastoida useita vuosia, joten
pitkää ulkovarastointia tulee välttää homevaaran
vuoksi. Yhden lämmityskauden
polttoainetta varten ei tarvita suurta varastotilaa.
Pilkkeitten pituus riippuu tulipesän koosta
ja päinvastoin. Yleisin pituus on metrin
halko sahattuna kolmeen osaan. Silloin tulipesän
hyvä syvyys on noin 50 cm eli kaksi
tulitiilen pituutta. Edellä mainitun pituinen
pilke sopii myös poikittain ladottuna ylei-
Sytykkeet sijoitetaan pilkekasan päälle.
Silloin kaikki mikä kaasuuntuu, myös leimahtaa
ja päästötaso on vähäinen.
Palo etenee nopeasti alaspäin kuuman
säteilyn johdosta.
simpään tulipesäämme, jonka leveys on 40
-44 cm.
Paksuus taas riippuu palamisesta, sytykkeiksi
tarvitaan pieniä tikkuja. Niitähän
syntyy muun pilkkomisen ohessa. Ensimmäiseen
pesälliseen ovat sopivia 8-12 cm
paksuiset pilkkeet, mutta puitten lisäykset
on hyvä tehdä suuremmilla 12 -15 cm kokoisilla.
Pienimmät pilkkeet kyllä kuivuvat
nopeasti, mutta aiheuttavat palaessaan rajun
kaasuuntumisen, jolloin kaikki poltettavat
kaasut eivät ehdi palaa, vaan kulkeutuvat
savuna ilmaan.
Ensimmäinen varastointi tapahtuu luontevasti
pilkkomispaikalla. Siellä puut kannattaa
pilkkoa suoraan esimerkiksi kuormalavojen
päälle. Välittömästi on pilkkeet myös
saatava ilmavan, aurinkoon suunnatun katoksen
alle. Sateeseen ei puita pidä jättää
ollenkaan. Kosteus laskee kesällä kolmessa,
neljässä kuukaudessa 40- 50 prosentista
20- 25:een.
Toinen varastointi tapahtuu asunnon lähellä
liiterissä, jonne ne viedään heinä- elokuussa.
Liiterissä tulee olla hyvä tuuletus, raot
lattiassa ja räystään alla. Kulkureitti liiteristä
lämpimään välivarastoon tulee suunnitella
sujuvaksi. Kosteus laskee edelleen
ja voi lopuksi olla 15- 20 %. Jos puita on
pakko viedä esimerkiksi kellariin, on oltava
tarkkana tuuletuksen kanssa, että homeitten
kasvu saadaan pidettyä vähäisenä.
Kolmas varastointi, joka voi kestää parikolme
vuorokautta, tapahtuu lämpimässä
paikassa, ei koskaan asuintiloissa. Hyvä
varasto on ulos tuuletettu tila tai sitten
asunnon poistoilmajärjestelmään liitetyssä
puulaatikossa. Kosteus laskee 12- 13 %:iin.
Silloin puu on hyvää polttoainetta sekä
asunnon lämmityksen että vähäpäästöisyyden
kannalta.
III. Palaminen
Puussa on n.50% hiiltä (C), n.6% vetyä (H)
ja n.42% happea(O2). Haitallisia aineita on
vain vähän. Kuivat pilkkeet alkavat syttyä,
kun niitten lämpötila on n. 270 C. Kun palaminen
on parhaassa vauhdissa, niin keskellä
tulipesää kaasujen lämpötila on 1000- 1100
C, reunamilla paljon matalampi viileämpien
seinämien vuoksi. Tulipesän seinien
lämpötilat ovat palamisen loppuvaiheessa
n. 600- 700 C.
Liekin lämpötila riippuu pilkkeen kosteudesta,
kun puu on kuivaa eli kosteus on 12
-15%,
niin liekin lämpötila on yli 1100 C. Kun puu
on kaatokosteaa, niin lämpötila on korkeimmillaan
900 C, jolloin suuri osa hiilivedyistä
jää palamatta. Silloin poltto on tehotonta ja
muodostuva savu saattaa olla myrkyllistä.
Puun energiasta on noin kaksi kolmannesta
kaasuissa ja yksi kolmannes hiilloksessa.
Kaasujen poltto on selvästi hiilloksen polttoa
vaikeampaa. Niiden palaminen vaatii
tilaa pilkkeitten yläpuolelle, 8 kg panos
tarvitsee 100- 110 dm3 kokoisen tulipesän.
Vanha ohje neuvoi pilkekasan sopivaksi
korkeudeksi n.25 cm ja se on hyvä mitta
vieläkin.
Suomessa on leivinuuneja lukuun ottamatta
käytössä tulipesä, jossa on rakoarina. Sen
kautta johdetaan ensiöilmaa alkupalamista
eli pilkkeitten kaasuuntumista varten. Toisioilmaa
johdetaan panoksen yläpuolelle eri
tavoin kaasujen polttoa varten. Parhaiten
se onnistuu sellaisissa tulipesissä, joissa on
jaettu paloilman ohjaus. Toisioilma ohjataan
suuluukun yläosasta pilkkeitten päälle
tai vielä paremmin erillisiä kanavia tai ilmasuuttimia
käyttäen.
Puut tulee kattaa ilmavasti heti pilkkomisen
jälkeen, silloin ne alkavat välittömästi
kuivaa. Hyvä ja huokea puuvarasto syntyy
kuormalavoista ja kevytpeitteestä
jäävät joko tulisijaan
kena kütmist